10. Thoughts

Kuvat otettu 17.12.12 minun huoneessa itselaukaisimella kameranjalan avulla.

9. Ensimmäinen oma lemmikki, Freija

Tällä kertaa saatte vähän pidempää postausta kissastani Freijasta, onhan sekin tavallaan aika suuri osa blogiamme! Kiinnostaako teitä lukea postauksia joissa on myös tekstiä, vai ovatko pelkät kuvapostaukset mielestänne kiinnostavampia?

Timanfaya Under Tow "Freija, Freijmau, Reijo, Frei.

Pyhä Birma

S.: 22.6.2003

Freija, entinen kaupunkilais neiti Helsingistä ja nykyinen eläkeläinen maalta. Freija saapui meille yhden vuoden ikäisenä Helsingistä, omistaja oli lähdössä reissuun ja kissa tuli meille kahdeksi viikoksi asustelemaan, ja oli todella järkyttynyt kaikesta uudesta, se suunnilleen kauhistui joutuessaan kosketuksiin ulkoilman kanssa. Parin viikon aikana kissa ehti kotiutua meille hyvin, ja kotiin paluun hetki olikin aika haikea. Viikko kului kunnes meille tuli puhelin soitto, että voidaanko me ottaa Freija meille omaksi koska se ei enää viihtynyt kotona.

Näin Freija siis saapui meille. Asustelimme ensin parin vuoden ajan rivitalossa, Freija sai ulkoilla valjaissa mutta se vihasi ulkona olemista, ja pelkäsi kaikkea siellä. Se otti heti oman paikkansa talossa, eikä vain kuvainnollisesti, se tiputti kukkapurkin ikkunalaudalta, ja sen jälkeen se oli Freijan paikka. Se istuskeli aina ikkunalaudalla, ja söipä samalla minun vaivalla kasvattamani basilikanikin.

Sitten meillä oli edessä muutto, laitoin kissan kuljetuskoppaan ja kannoin koko automatkan koppaa sylissäni selittäen samalla iloisesti kissalle kaiken mahdollisen uudesta kodistamme. Ensimmäiset päivät olivat aika järkyttäviä, Freija ei viihtynyt yhtään uudessa kodissamme ja sitten äitini päätti nostaa sen hetkeksi ulos maukumaan. Siitä eteenpäin Freijasta on tullut ulkoilua rakastava seikkailija, toki sen into seikkailuihin on iän myötä jo vähän laskenut, ja se viihtyy pääasiassa kotipihan alueella.

Freija on oikea diiva, mikä tahansa ruoka ei kelpaa, ja kävellessään se hipsuttelee menemään nostellen tassuja korkealle, kun koiramme on häkissä se käy hipsuttelemassa nokka pystyssä häkin ohi edestakaisin, se tietää että se ärsyttää koiraa. Ääneltään Freija kuulostaa lähinnä varikselta tai ovensaranalta, ulkonäöltään kaunis mutta äänestä sitten emme enempiä puhukaan. Freija lihoo helposti liikaa, ja laihtuu vielä helpommin, kissa onkin välillä maailman vaikein otus!

Pari faktaa Freijasta:

-Freijaa on vaikea kuvata, se haluaa tunkea aina naamasa kiinni kameran linssiin

-Freija on arka, mutta tarpeen tullen kissa on oikea kovis

-Freija esittää vihaavansa toista kissaamme, aina kun se luulee että kukaan ei näe se leikkii sen kanssa ja nukkuu sen vieressä

-Freija on ensimmäinen oma lemmikkini

-Freija on ratsastanut kerran ponillani niin että pidin kissaa sylissäni
 -Freija on aina kaikkien vieraiden suosikki kissa

8.Laiskat bloggaajat?

Mehän ne, tai no ei oikeastaan varsinaisesti laiskat, mutta pimeä ja kelit eivät ole kauheasti houkutelleet kuvaamaan. Itselläni ei ole ollut käytössä edes kameraa, muuten olisin varmasti postaillut tänne jo useammankin kerran tässä kuussa. Ulkona on tosiaankin ollut kamalan huonot kelit, vuorotellen vettä, lunta ja räntää eli joka paikassa on liukasta ja saa koko ajan pelätä että katkoo koipensa, päätin kuitenkin postata tänne muutamia kuvia kuukauden ajalta. Pahoittelen jo näin etukäteen kuvien huonoutta.

 Postauksen kuvat otettu joulukuun aikana Aavasaksalla, Ylitorniolla.

Tämä kuva kertoo hyvin karun totuuden tämän hetkisestä tilanteesta, jäätä, loskaa ja jouluun on enää viikko.

Talomme naapurissa on autio talo, tuolta saisi pimeällä hyviä kuvia jos olisi kamera, hmm...

Meidän koira Rosita muuttuu talviturkkeineen hetkessä lumimöröksi!

Hyviä joulun odotuksia kaikille toivottaa Kati & eläimet!

7. I want snow, now.

Kuvat on otettu 5.11 Haukkarissa, Kemissä. Kaikki kuvat on meidän takapihalta otettuja.

Ainoa en varmaan ole, joka pysyvät lumet jo maahan haluaisi. Kuvat ovat tosiaan otettu 20 päivää sitten, mutta eipä tilanne siitä paljoa ole muuttunut. Välillä ei ole yhtään lunta, välillä on ja nyt meillä on kyllä lunta, loskalunta.. Talvi siis saisi minun puolestani jo tulla!

Meidän pihapiirissä on viihtynytkin vauhdikkaampaakin vauhdikkaampi orava, jota olen kuvaillut aika huonoin tuloksin. Pieni nopea kohde kaukana, jonne asti objektiivini ei meinaa yltää. Käytössä oli siis 70-300mm objektiivi. 

Aina ennen Pörrin(kissa ylemmissä kuvissa) ulos päästämistä pitää tarkasti katsoa ettei oravaa näy jotta se pysyisi hengissään. Kissat on semmoisia pikkupetoja että ei kauaa mene kun Pörrikin oravan metsästäisi.

Mutta, onhan se orava itsekin kunnon peto! Esimerkkinä pihaamme lensi harakka, jota orava alkoi jahtaamaan ympäri pihaa kamalaa vauhtia! Tyhmänä tuijotin vain ikkunasta ja yritin muka pysyä siinä kameran kanssa perässä. Sanotaanko etten ihan pysynyt. Kohta onneksi harakka lensi tiehensä ja orava jatkoi lintulaudoilla kiipeilemistä.

Luontoa on aina kiva kuvata, jos sitä raahautuisi lähiaikoina kotipihaakin kauemmaksi kameran kanssa, niin saisi kuviin vähän monipuolisempaa sisältöä. Tulisi jo kunnon lumet niin pääsisi kuvailemaan valkoisia maisemia!

6. One summer, please!

Nyt on blogissa tosiaan ollut havaittavissa hieman epäaktiivista postailua, syynä pääasiassa talli, koulu ja pimeä. Jotta blogissa jotain elämää olisi, päätin julkaista tänne myös muutamia kuvia kuluneelta kesältä ja syksyltä, tämä luminen aika ei ehkä ole paras mahdollinen kesäkuvien julkaisemiseen, mutta ainakin voi muistella kesän lämpöä jos ei muuta!

Postauksen kuvat sijoittuvat Aavasaksalle, sekä Övertorneålle Ruotsin puolelle.